Villakoiran ydin
Meillä on nyt 342 kuntaa, kun niitä 2000-luvun alussa oli vielä toistasataa enemmän. Selvityksiä ja liitoksia on vireillä parhaillaankin, ja arvioiden mukaan lukumäärä laskee pian alle kolmensadan. Poliittisen kentän oikealla ja vasemmalla laidalla ollaan sen sijaan vahvasti sitä mieltä, että Suomessa ei tulevaisuudessa tarvita kuin korkeintaan sata kuntaa.
Itse näen, että kuntaliitokset eivät ole itsetarkoitus, eivätkä varsinkaan pakkoliitokset. Pitäisi puhua ennemminkin siitä, miten pystytään tulevaisuudessa järjestämään palvelut nykyistä tehokkaamin ja taloudellisemmin, mutta kuitenkin kunkin alueen erityispiirteet ja olosuhteet huomioiden. On mielenkiintoista, että Päijät-Hämeeseen suunniteltu Suur-Lahti kaatui kaikissa muissa osakaskunnissa paitsi keskuskaupunki Lahdessa. Rakennettiinko uutta kuntaa liian Lahti-vetoisesti? Arvioivatko ympäryskuntien asukkaat kadottavansa lähipalvelunsa ja päätösvaltansa? Mitä todennäköisimmin kyse oli kaikista näistä, tai ainakin näiden pelosta. Pelko ei varmaan ole ihan aiheetonkaan. Miten käy palveluiden ja lähidemokratian tässä kuntakentän myllerryksessä.
Asiasta kokemani huoli ei ole mitenkään vähentynyt nyt meillä Salossa tehtävän palveluverkkoselvitystyön mukana. Tyhjien kiinteistöjen määrä kaupungin reuna-alueilla kasvaa koko ajan, ja lähipalveluista kiinni pitävät luottamushenkilöt leimataan yksioikoisesti kyläpoliitikoiksi. Mielestäni palveluiden tehostamisen ja työprosessien läpikäymisen tulee olla muutakin kuin palveluiden siirtämistä reuna-alueilta keskustaajamaan. On ajateltava kokonaisuutta, on keskusteltava enemmän yhteisestä tahdosta.
Ellei kuntaliitos pysty vahvistamaan palveluita ja lähidemokratiaa, mihin kuntalaiset liitosta tarvitsevat? Meillä on eri alueilla varsin erilaiset olosuhteet. Väestörakenne ja palvelutarpeet voivat olla erilaisia, Luonnollista on, että kun me erilaisia palveluita tuotamme ja järjestämme, niin täsmälleen samanlaisella mallilla ei voi toimia koko maassa. Tarvitaan erityyppisiä kuntia maan eri osiin. Pitää pystyä eri tavalla mahdollistamaan, että kullakin alueella toimitaan mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti, ihmisiä palvellen. Ihmisillä on tulevaisuudessakin oltava mahdollisuus valita asuinpaikkansa, oli se sitten kaupungissa tai maaseudulla, niin halutessaan. Siinä se villakoiran ydin!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
terve ulla!
nähtiin okrassa!
hyvä kirjoitus. ihan samaa mieltä!
Jos suuressa kunnassa tuotettaisiin palvelut tehokkaimmin ja laadukkaimmi niin Helsingissä ne tuotettaisiin halvimmin ja laadukkaimmin.
Nyt on vaan niin,että Helsingissä ei tuoteta halvimmin eikä laadukkaimmin.
Tuon kaikkien tietämän konkreetin syyn vuoksi kuntaliitokset eivät etene eivätkä ole uskottavia.
Lontoo koostuu kymmenistä kunnista. Pariisi,Amsterdam ja Kööpenhamina samoin.
On kaksi valtiota missä tunnetaan suurkunnat.X-Neuvostoliiton Venäjä ja demarien Ruotsi.
Sveitsissä on 6000 kuntaa ja suora demokratia. Naisetkin saavat päättää asiakysymyksistä siellä. Kuntatasolla,kantonitasolla ja valaliittotasolla. Suomessa "edustetaan" eikä kansa saa päättää asiakysymyksistä. Ei edes miehet.
Vielä on pitkä matka demokratiaan Suomessa, ei vähiten miehillä,jos Sveitsi otetaan esikuvaksi.
Kuntakentän myllerrystä ei ainakaan helpota meneillään oleva lama tai taantuma, miten vain asia halutaan ilmaista. Kunnat ovat aina riippuvaisia verotuloistaan ja siten alueellaan olevien yritysten elinvomaisuudesta.
Salossa painitaan tällä hetkellä pahojen talousvaikeuksien kurimukessa. Ongelmien suurin aiheuttaja on tärkein kunnassa sijaitseva yritys, NOKIA, jolla ei tällä hetkellä mene niin hyvi kuin takavuosina. Silloin Salon kaupunki tottui kassaan kilahtaviin yhteisöverotuloihin ja Nokian tehtailla työskentelevien verotuloihin. Oli millä mällätä. Nyt asia on toisin. Yhteisöverot ovat romahtaneet ja palkkaveroihinkin on tullut iso lovi Nokian lomautusten myötä.
Sopeuttaminen ei ole helppoa, kun kymmenen kunnan kuntaliitos on vasta vajaan kahden vuoden ikäinen ja kaikilla kaupungin vakikaisilla työntekijöillä on viiden vuoden irtisanomissuoja. Hyvä niin. Muutenhan tässä tilanteessa moni lähtisi kilometritehtaalle.
Kaupunginjohtaja Rantakokko on esittänyt lomautuksia kassavajeen korjaamiseen. Se lienee ainut järkevä vaihtoehto kunnallisveron korotuksen rinnalla. Tosin ilman ongelmia lomautuksia ei varmasti onnistuta tekemään. Työ kun ei jakaudu tasaisesti Salossakaan. Toisilla saattaisi olla aikaa lomallakin, kun taas toisia tarvitaan välttämättä joka päivä. Entiset kunnanjohtajat, nykyiset muutosjohtajat, kun eivät voi todennäköisesti tuurata vanhuksia hoitavaa lähihoitajaa tai kullanmurujamme opettavaa opettajaa.
Kuten Ulla sanoo, kuntaliitokset eivät saa olla itsetarkoitus. Suuruuden ekonomia vaan ei sovi jokapaikkaan. Pitää muistaa, että ihmisillä pitää olla oikeus mielekkääseen elämään myös taajamien ulkopuolella ja siihen tarvitaan lähipalveluja. Itse näkisin lähipalveluina mm. peruskoulutuksen, päivähoidon ja terveyspalvelut, jotka pitäisi olla saatavissa 25 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta. Kaikilla alueilla tämä ei varmasti tule toteutumaan, mutta tavoitteeksi se tulisi asettaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 3 kommenttia