Määrää, laatua vai molempia vanhusten kotihoidossa?

Valtakunnallinen suositus on, että 90 – 91 % yli 75-vuotiaista tulisi asua omassa kodissaanlaitospaikkojen samalla vähentyessä.  Suuntaus on aivan oikea. Vanhukset asuvat useimmiten mieluummin omassa kodissaan mahdollisimman pitkään. Tuttu ympäristö koetaan turvallisena. Tavoite on hyvä myös yhteiskunnan kannalta edullisuudessaan. Siitä huolimatta tilanne myös huolestuttaa kovasti.  Nykyiset strategiat ovat aivan liian numeropainotteisia. Meillä on olemassa toiminnallemme määrälliset tavoitteet, mutta laadusta puhutaan vähemmän. Voimmeko olla tyytyväisiä vain siihen, että riittävän suuri prosentti vanhuksistamme saa kotihoitoa?

Meillä on toimiva ja kehittyvä kotihoito. On haasteellista järjestää kotona asuminen niin, että asukkaan moninaiset ongelmat havaitaan ajoissa. On paljon ikääntyneitä, joilla ei ole omaisia lähellään, ja ovat siten pelkästään kunnallisen kotihoidon varassa. Tällöin saattaa olla vaarana, että vanhus kokee yksinäisyyttä ja eristäytyy sosiaalisesti omassa kodissaan. Kotihoidon tulee olla täysin aukotonta ja taata ikäihmisille laadukkaat, turvalliset ja tarpeita vastaavat palvelut.

Ikääntyneiden alkoholinkäyttö on huolestuttavasti kasvanut ja edelleen lisääntymään päin. Tämä tulee ilmi mm Salon kaupungin hyvinvointitilinpidossa. Suuntaus on valtakunnallinen, vaikka siitä ei juuri puhuta. Myös masennus on ikääntyneillä hyvin yleinen sairaus. Se on usein vaikeasti todettava, ja jää siksi usein hoitamatta. Näiden lisääntymiseen on usein syynä juuri yksinäisyys ja eristäytyminen. Depressio saattaa myös osaltaan lisätä muistihäiriöitä.

Vanhainkotipaikkojen raju vähentäminen ja avohoidon määrän lisääminen samassa suhteessa on kuin nuorallatanssia, ja siksi on edettävä harkiten. Meidän on huolehdittava siitä, että vanhuksemme eivät jää eristyksiin omiin koteihinsa. Jos niin käy, on selvää että saavutettu kustannussäästö maksetaan tulevaisuudessa lisääntyvinä psykogeriatrian kustannuksina. Kuntien oman kotihoidon lisäksi tulee oivaltaa myös järjestöjen ja yrittäjien tuoma resurssilisä kotihoitoon.Monet omaiset ovat ilmaisseet huolensa nykymenosta.  Kotona asuminen on hyvä tavoite, mutta  turvallisuudesta ja elämänlaadusta on pidettävä huolta. Esimerkiksi, miten pitkälle dementoitunut vanhus on vielä kykenevä asumaan yksin omassa asunnossaan?

Monissa kunnissa on meneillään parhaillaan palveluverkkoselvityksen teko. Pohdittavana on, miten saadaan yhä pienemmillä resursseilla katettua kasvava palvelutarve. Myös meillä täällä Salon kaupungissa keskustellaan parhaillaan palveluverkosta, joka tulee syksyn aikana päätettäväksi. Näistä olen nyt itse luottamushenkilönä kovasti huolissani. Meidän on herkällä korvalla kuunneltava ihmisiä yksilöinä, ei pelkästään numeroina.  Ikääntyvillä ihmisillä kun on oikeus mielekkääseen elämään omassa lähiympäristössään samoin kuin meillä kaikilla muillakin.